Paistettua lohta punajuuren kanssa

 

Jos tekee kalan kaveriksi näitä punajuuria, niiden valmistus kannattaa aloittaa ensin keittämällä punajuuret. Lopun höystämisen voi tehdä sitten samalla kun kala kypsyy. Punajuurilisukkeeseen tarvitset:

3-4 pientä punajuurta per syöjä

tuoreita meiraminlehtiä silputtuna (laitoin basilikaa kun ei ollut meiramia kaupoissa)

rucolaa

oliiviöljyä

balsamiviinietikkaa

suolaa ja pippuria

Punajuuret keitetään, siinä menee noin 45 minuuttia riippuen punajuurien koosta, vuodenajasta ja kuun asennosta. Punajuuret kuoritaan ja leikataan siivuiksi. Maustetaan meirami- taikka basilikasilpulla, oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Rucolan voi sekoittaa mukaan tai nostella sitä lautaselle punajuurien päälle.

Kastikkeeksi Jamie kehoittaisi sekoittamaan 2 rkl ranskankermaa, 2 rkl piparjuuritahnaa ja 1 sitruunan mehun, mutta ei löytynyt kaupasta piparjuuritahnaa, ehkä pyörin väärällä osastolla.

Sen sijaan tein kastikkeeksi yllättäen taas Jamie-ohjeella sitruuna-ranskankermakastiketta. En osaa päättää oliko se hyvää vai ei. Tavallaan pahaa, mutta kuitenkin siihen tuli himo. 

Kastike tehdään siis seuraavista aineista:

1 iso halkaistu sitruuna (meikä oikas ja käytin vaan sitruunamehua)

3 rkl oliiviöljyä

3 rkl ranskankermaa tai majoneesia

2 kukkuraista tl dijonsinappia

merisuolaa, vastarouhittua mustapippuria ja soijaa

Sitruunan leikkuupintaa paahdetaan parilalla tai paistinpannulla noin 5 minuuttia, ja puristetaan mehu kulhoon. Lisätään loput aineet, sekoitetaan ja maustetaan suolalla, pippurilla ja soijalla.

Lohiosuutta varten hankin kokonaisen kirjolohen, koska tykkään fileroida ja jemmata loput kalasta pakkaseen. Keittelin päästä ja ruodoista kalaliemenkin pakkaseen oottelemaan, voin sitten joku toinen kerta tehdä lopusta kalasta keiton.

Tähän ohjeeseen tarvitset siis noin 225 g viipaleet nahallista ja ruodotonta lohifilettä per syöjä.

Lisäksi tarvitaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Kala valmistetaan siis näin:

Lohiviipaleiden nahkaan tehdään viiltoja, jotta kala kypsyisi tasaisesti. Lohet laitetaan pannuun nahkapuoli alaspäin, ja painetaan vähän lastalla jottei fisut nouse kippuralle. Minuutin verran paistetaan. Omani jäi ehkä vielä vähän turhan vaaleiksi, vielä rapsakampi pinta ois ollut jees. Minuutin jälkeen viipaleet käännetään, ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Sitten seuraa joko-tai-osuus:

JOKO

Siirrä kalat grilliin, pienessä vuoassa nahkapuolet alaspäin. Grillaa 5-7 minuuttia, käännä nahka ylöspäin, ja grillaa toiset 5-7 minuuttia.

TAI

Jatka kypsennystä pannussa. Vähennä lämpöä, ja anna kypsyä nahkapuoli ylöspäin noin 5 minuuttia. Käännä, mausta ja kypsennä toiset 5 minuuttia eli kunnes kala on mielestäsi sopivan kypsää.

Salamipasta

Kuva on ehkä vähän rähmäistä pokkarilaatua, mutta ruoka, ai veljet, se se vasta oli hyvää. Resepti on Jamie Oliverin Alastoman kokin onnenpäivät -kirjasta (mulle tuli lievä Jamie-innostus tässä, mikä käy varmasti selville seuraavasta parista reseptistä), ja kuten Jamie itsekin toteaa, salamipasta sinänsä on aika tuhti safka, mutta tuo fenkoli keventää sitä kivasti. En ollut ikinä ennen käyttänyt fenkolia mihinkään, ja myönnettäkööt että sen leikkaaminenkin aiheutti vähän päänvaivaa kun en tahtonut tajuta että mitenpäin sen saa suikaloitua järkevästi. Fenkolin makukin oli jotenkin yllättävä, tuntui aniksen ja sipulin sekoitukselta. Mutta ehdottoman olennainen osa tätä safkaa se fenkoli oli, ja lopputulos oli aivan ässäkamaa.

Yleensä kun resepteissä annetaan se annosten määrä, se täytyy tuplata, koska ne annokset on aina jotain kurmee-ravintoloiden teelusikallisia, mutta tästä reseptistä tulee oikeesti riittävän kokoisia annoksia se määrä mitä luvataankin. Erehdyin siis itse tekemään ohjeen tuplana, ja sit tätä pitikin syödä päiväkausia.

Eli salamipastaa neljälle

Extra virgin -oliiviöljyä

150 g salamia viipaloituna (italialaisia ja mausteisia, sanoo Jamie)

2 valkosipulinkynttä ohuina viipaleina

1 tl fenkolinsiemeniä

1 fenkoli ohuina viipaleina (laitoin tupla-annokseen yhden, mutta jos tekee yhden annoksen niin tuskin puolikasta fenkolia kannattaa lojumaankaan jättää)

800 g luumutomaatteja tölkissä (ei meilläpäin kaupoissa mitään luumutomaatteja ole, tavallisia tomaatteja kylläkin)

1 kuivattu chilipaprika murskattuna (eli chilimaustetta käytin minä)

merisuolaa, mustapippuria (vastarouhittuna)

450 g spagettia tai linguinea

2 kourallista leivänmuruja (siis esim kuivunutta tai paahdettua leipää, korppujauho ei oikeen tähän skulaa)

rosmariinin oksa

Paistokasarin pohjalle lurautetaan kaksi lorausta öljyä. Salamit ja valkosipulit nakataan perään. Fenkolinsiemeniä murskataan vähän morttelissa tahi veitsellä, ja heitetään pannulle. Minuutin verran paistellaan miedolla lämmöllä, rasva sulaa salamista ja salami vähän rapsakoituu.Fenkoliviipaleet sekaan ja vähän sekoitellaan. Kansi päälle, ja lämpöä pienemmälle. Viiden minuutin päästä perään laitetaan tomaatit liemineen ja chili. Kastike hautuu 25 minuuttia hiljaisella lämmöllä, ja sakeutuu vähän.

Sillä välin keitellään pasta paketin ohjeen mukaan, ja tehdään rapeat leivänmurut, eli pagritatat. Hyvin olennainen osa ruokaa, sanoisin. Jos on tarkoitus syödä osa safkasta myöhemmin, niin pagritatat kannattaa tehdä aina just ennen syömistä. Pastakaan ei jääkaapissa seisoessa paremmaksi muutu, mutta rapeista leivänmuruista tulee kyllä raivostuttavaa vettynyttä mössöä jos sen jättää seuraavaan päivään lojumaan. Mutta takaisin ohjeeseen: Leivänmuruja paistetaan 4-5 minuuttia rosmariinin oksalla maustetussa (ei välttämätön) oliiviöljyssä, kunnes ovat rapeita.

Kun spagetti on kypsää, se valutetaan, ja sekoitetaan kastikkeeseen. Päälle silputaan vielä fenkolista ne pienet tillin näköiset töyhdöt ja kipataan lämpimät leivänmurut.

Uppomunat

Saapa nähdä palaisinko ihan oikein bloggariksi, vai jääkö tämä palaamisen yrittäminen nyt yhteen rykäisyyn. Mitään en lupaa, mutta pari reseptiä tulee kuitenkin tulille nyt.

Uppomunia. En oo ikinä ennen edes syönyt sellaisia, mutta päätin että niiden on oltava hyviä, joten kokeilin moisen tekemistä.

Sanovat, että tähän tarvitsisi mahdollisimman tuoreita munia, mutta omani olivat kaikkea muuta kuin sitä. Munan valmistus tapahtuu siis seuraavalla tavalla:
Laitetaan kattilallinen vettä kiehumaan. Sanovat, että siihen pitäisi kaataa loraus etikkaa, jotta muna hyytyisi paremmin kasaan. Ei ollut etikkaa, ja myöhemmällä yrityksellä lorautin valkoviinietikkaa enkä huomannut minkäänlaista eroa.
Muna rikotaan omaan kuppiinsa, esim desimittaan taikka pieneen kahvikuppiin. Kun vesi kiehuu "hymyillen", eli pohjasta nousee pieniä kuplia mutta keitos ei porise, on aika lisätä munat. Veteen pyöräytetään vispilällä vauhdikas vesikierre, jonka keskelle muna hellästi tiputetaan. Toiset tiputtaa pyörteen mukaan, en kyllä näissäkään taktiikoissa todennut huomattavaa eroa.
Kun muna on vedessä, laitetaan ajastimeen 3 minuuttia. Muna kasaantuu itsekseen vedessä, ja jos ei kasaannu, voi sitä vähän avittaa reikäkauhalla. Voi myös antaa munan vaan olla rauhassa. Minuutin  jälkeen voi tsekkaa ettei muna jää kattilan pohjaan kiinni, mutta en ole sitä ainakaan itse vielä saanut jäämäänkään.
Kun kolme minuuttia alkaa olla kulunut, muna rupeaa pyrkimään pinnalle, mikä tarkoittaa että valkuainen rupee olemaan hyytynyt. Jos tykkää löysästä keltsusta, nyt on aika ottaa muna reikäkauhalla ulos vedestä, ja laittaa vaikkapa talouspaperille vähän kuivamaan. Jos tykkää vähän kiinteämmästä, voi antaa olla vaikka neljä minuuttia. Keltuaisen kohtaa voi vähän tökätä sormella, kyllä siitä näkee onko keltsu vielä ihan juoksevaa vai ei.

Kuvassa on noin neljän minuutin keltsu. Kun muna on valmis, se heitetään tietty paahtoleivän päälle, ja jos haluaa klassisen egg benedictin, laittaa alle vähän kinkkua ja päälle hollandise-kastiketta. Pääasia että muistaa laittaa munalle vähän mustapippuria. Jotkut ovat ehdottomia siitä, että pipurin tulee olla valkopippuria, itse en ole vielä kantaani muodostanut.

Pollo limonello

Elikkäs sitrusbroisku

400 g broiskun marinoimattomia rintafileitä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
öljyä
(kurkumaa)
1 tl tuoretta inkivääriä raasteena
2 rkl sitruunamehua
1 dl ruokakermaa
1 ½ rkl hunajaa
loraus kanafondia
3 rkl ruokajugurttia
timjamia ja persiljaa tai mieleisiäsi yrttejä

Kaveriksi vähän pastaa ja parmesania

Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli pannulla. Paloittele broiskut suikaleiksi ja iske samaan pannuun ruskistumaan.


Iske sekaan sitruunamehu ja inkivääri (plus kurkuma) ja pyörittele vähän maltillisemmalla lämmöllä. Seuraavaksi sekaan ruokakerma, ja anna porista tovi. Sit sekaan hunaja, fondi ja ruokajugurtti sekä yrtit ja hauduttele miedolla lämmöllä.

Keittele kaveriksi pasta ja bon apetit sitten vaan.

Mausteiset päärynät

Hei ei se oo vasta ku kesäkuu mikä häämöttää ovella, saa esitellä vielä jouluruokia! Mut tästä oli ollut resepti hetken hukassa, ja nyt vasta löysin sen, niin esitellään sitten nyt.

Kokkasin siis Hesarin ohjeen mukaan jouluisen päärynäjälkkärin vanhempieni luona. Veli ei suostunut lusikallista enempää tätä syömään, mutta kyllä mulle ainakin omani maistui. Ehkä ensi kerralla vastaavan henkistä päärynää punaviinillä maustettuna.



Ohje kuudelle:

3 päärynää

Liemi:

1 1/2 dl vaahterasiirappia
2 dl valkoviiniä
1 appelsiinin mehu ja raastettu kuori
2 kanelitankoa
3 neilikkaa
1/2 dl sokeria

Mittaa liemen ainekset kattilaan. Keitä 15-20 minuuttia, eli kunnes liemi hieman sakenee. Kuori ja puolita sillä välin päärynät.
Laita päärynät liemeen. Kypsennä, kunnes haarukka menee hedelmistä helposti läpi, eli 30-45 minuuttia. Tarjoa jäätelön ja keitinliemen kanssa.

Viskibroisku, cheddarkastike ja timjamikermaperunat

Olipa kerran päivä, jolloin teki mieli tehdä jotain oikeesti hyvää ruokaa, ja mieliteko kohdistui taannoin Amarillossa syötyyn broisku-cheddarkastike-yhdistelmään. Hannan soppa on aikoinaan julkaissut takaraivoon kutkuttamaan jääneen reseptin, joka kerkisi mulla lojua kirjanmerkeissä hyvän aikaa ennen kuin pääsi testaukseen.

Eli viskissä marinoitua broileria, cheddarkastiketta ja timjamikermaperunoita:



1 dl viskiä
1 dl rypsiöljyä
mustapippuria
timjamia
broilerin rintafileitä

Sekoita keskenään nesteet ja mausteet ja upota broiskut marinoitumaan sekaan pariksi tunniksi. Paista pannulla kypsiksi.

1 dl kermaa
100 g cheddarjuustoa

Sulata keskenään ja tarjoa kanan kyljessä kastikkeena.

Kesä tulee, ehkä tätä kantsuu koittaa uudemman kerran vielä grillin ääressäkin, ommeinaan hyvää!

Saaristolaisleipä

No johan oli taas aikakin!

Tässä yksi arkistojen helmi, maailman paras saaristolaisleipä. Itseasiassa maailman paras leipä. Tätä oli tarjolla viimekesäisissä valmistujaiskekkereissäkin, joista on menu edelleenkin julkaisematta, mutta kaikki ajallaan.



Ohje on melkolailla suoraan Pastanjauhannasta varastettu, ja liputan tämän loistavuuden puolesta kyllä ihan viimeiseen asti. Homma on ehkä snadisti työlästä, kun aikaa saa vierähtämään tunnista toiseen, mutta työ on pääasiassa odottelua, ja lopputuloksena on useampikin valmis leipä, jotka vain paranevat vanhetessaan.

1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
12 dl vehnäjauhoja
voiteluun siirappivettä

Sekoita ensin hiiva kädenlämpöiseen piimään. Iske perään muut aineet ja kohota pari tuntia.
Kaavi kohonnut taikina mahdollisimman saman kokoisiin vuokiin. Itse teen leivät kahteen pienempään ja yhteen pidempään vuokaan.


Paista 175-asteisen uunin alatasolla 2 tuntia. Valele leipiä jälkimmäisen tunnin aikana pariin kertaan siirappivedellä, jossa on yksi kolmannes siirappia.
Jäähdytä valmiit leivät ritilällä, ja yritä hillitä itseäsi syömisen suhteen mahdollisimman pitkään. Ja kun itsehillintä loppuu, riipaise vähintään yksi leipä kerralla naamariin voin ja graavatun lohen kanssa. Koska sitä ei voita Mikään.