Rocky Road -karkit

Ystävänpäivähyvyyksiä työkaverilta saadulla reseptillä.

400 g maitosuklaata

150 g vaahtokarkkeja

100 g pähkinä-hedelmä-sekoitusta

Murra suklaat palasiksi, ja laita vesihauteeseen sulamaan. Sillä välin vaahtokarkit silputaan pienemmiksi palasiksi, samoin pähkinä-hedelmä-mix. Kun suklaa on sulanut, sekoitetaan kaikki sekaisin, ja kaavitaan kelmulla vuorattuun vuokaan. Sellanen pieni kakkuvuoka on varsin ok. Sit vaan pariks tunniks möhkäle jääkaappiin, ja kun köntti on asettunut, se voidaan pilkkoa pienempiin palasiin ja sulloa suuhun. Tosta reseptistä tulee kaksi kertaa kuvassa näkyvä määrä herkkusia.

Oluen makuinen lihapata/piiras

Viimeinen Jamie-ohje tältä erää. Padan voi tehdä ihan vain lihapatana, ja tarjota vaikka perunamuusin kanssa, tai sitten tehdä enkkuhenkeen piiraiksi. Lisukkeita ei kuulemma piiraan kanssa tarvitsisi, ja oikeastaan joo saattaisin jopa allekirjoittaa väitteen, mutta tein kuitenkin muusin toveriksi.

6 annosta

700 g naudanpaistia

merisuolaa ja mustapippuria

2 kukkuraista ruokalusikallista vehnäjauhoja

oliiviöjyä

1 sipuli

1 suuri porkkana

4 sellerinvartta

2 palsternakkaa (heittäydyin villiksi ja laitoin toisen palsternakan tilalle lantun)

1 kourallinen tuoreita yrttejä (rosmariinia, timjamia ja laakerinlehteä)

5-6 dl guinnessia tai muuta tummaa olutta (mun valinta oli Murphys, koska kokki halusi sitä myös ruuanlaittojuomaksi)

800 g tölkitettyä tomaattia

Ja jos haluaa tehdä padasta piiraan:

500 g voitaikinaa

1 muna

Valmistellaan ensin liha, eli suihkitaan se pieniksi kuutioiksi. Sitten vihannekset: sipuli silputaan karkeaksi, porkkana kuoritaan ja paloitellaan, sellerinvarret pestään ja viipaloidaan, palsternakka ja lanttu kuoritaan ja kuutioidaan. Liha maustetaan reilusti suolalla ja pippurilla, ripotellaan päälle jauhot ja sekoitellaan ne joka puolelle. Padassa kuumennetaan 2 taikka 3 lorausta oliiviöljyä, ja lihat ruskistetaan yhdessä tai kahdessa erässä. (Tässä vaiheessa jauhot jymähti oikein huolella mun valurautapatani pohjaan kiinni ja näin jo itseni tiskaamassa ja rapsuttelemassa pannua yömyöhään saakka, mutta siinähän ne haudutellessa pehmeni ja padan putsaaminen ei taas vaatinut paljoa pyyhkäisyä enempää.)

Lisää sipuli ja anna pehmetä mukana minuutin ajan. Lisää kaikki vihannekset ja haluamasi yrtit. Paista nelisen minuuttia, ja lisää olut sekä tomaatit liemineen, ja kuumenna kiehuvaksi. Sekoita ja anna hautua noin 2 tuntia, kunnes liha on todella pehmeää. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa.

Nyt voit tarjota padan tällaisenaan heti tai nakata jääkaappiin, missä pata säilyy monta päivää ja maku vaan paranee. Sieltä sitä voi sitten tarpeen mukaan lämmitellä, taikka tehdä vielä piiraaksi näin:

Sulata voitaikina, laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Lusikoi pataa yhteen suureen vuokaan taikka pienempiin annosvuokiin. Kauli voitaikina puolen sentin paksuiseksi ja leikkaa siitä sentin vuokia isompia ympyröitä. Voitele munalla vuokien reunat ja paina taikinapyörylä kipolle kanneksi. Tee taikinakanteen ristiviiltoja, voitele se lopulla munalla ja paista 45 minuuttia.

Väittäisin tätä ehkä eniten voittajareseptiksi tästä Jamie-viikkojen testailusta. Oli niin hyvää että meni ihan täysin ylensyönniksi, taikinakannella piti viimeisetkin kastikkeenrippeet kaapia kiposta vaikka maha oli jo ihan täynnä. Oluen makuiset padat, ne on mun juttu. Ja oon niin hävytön ihminen että tykkään enkkuruuasta, ja tää jotenkin tällaselle ei-lainkaan-asiantuntijalle maistui jotenkin hirmu autenttisen brittiläiselle. Eli siis sille, mikä mun käsitys siitä ruuasta on. Vielä ois pari annosta pataa jääkaapissa, taidankin mennä syömään nyt kupillisen.

Feta-retiisisalaatti

No tähän on ohje ihan omasta hatusta, halusin vaan käyttää kasvattamiani herneenversoja johonkin, ja "siitä se ajatus sitten..."

Salaattiin tulee siis:

rucolaa

friseesalaattia

herneenversoja

retiisejä

fetajuustoa

Nämä kaikki tietty silputaan palasiksi, ja laitetaan sekaisin. 

Passelin kastikkeen saa roiskimalla päälle oliiviöljyä ja balsamicoa.

Possua valkoviinissä

Kappas, Jamie Oliverin resepti.

1,5 kg possun ulkofilettä tai kassleria

suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

1 rkl fenkolinsiemeniä

2-3 suurta nokaretta voita

oliiviöljyä

8 valkosipulinkynttä kuorineen

1 kourallinen tuoretta rosmariinia

4 laakerinlehteä

1 fenkoli viipaleina

puolikas pullo valkoviiniä

Uuniin 200 astetta lämpöä, ja sillä välin liha siistitään enimmistä rasvoista ja sidotaan se nätiksi nipuksi jos ei tunnu pysyvän muuten siististi kasassa. Liha maustetaan suolalla ja pippurilla, ja pyöritetään fenkolinsiemenissä. Pataan laitetaan kuumenemaan puolet voista ja roiskaus oliiviöljyä, jossa possu ruskistetaan.

Pataan heitetään valkosipulinkynnet, rosmariini ja laakerinlehdet, fenkoliviipaleet ja viini. Kansi päälle ja uuniin, jossa possu saa muhia 1 h 15 min. Itse tarkistin kypsyyden lämpömittarilla, vähempikin aika olisi riittänyt. Nostetaan liha pois padasta, peitetään foliolla ja annetaan vetäytyä kymmenisen minuuttia. 

Sillä välin tehdään kastike: Raavitaan herkut irti padan pohjasta, ja lisätään loppu voi. Isoimmat rosmariininoksat voi joko poistaa taikka jättää kastikkeeseen. Lopuksi puserretaan pari kypsää valkosipulinkynttä. Vähän epäselväksi mulle kyllä jäi, että onko se nyrkillinen pehmennyttä fenkolia tarkoitus jättää kastikkeeseen, vai siivilöidä pois. Täytyyhän ne laakerinlehdetkin saada pois? Ite digaan enemmän ihan ohuesta sattumattomasta kastikkeesta, joten siivilöin. Makunsa siellä on kuitenkin kerinnyt kaikki fenkolit ja muut antaa, ja siivilöitykin kastike on aika voimakkaan makuista.

Lopputuomio: Hyvää mehevää lihaa, tykkään possustani tolleen well done, ja oon ihan tulessa pataruuista. 

Paistettua lohta punajuuren kanssa

 

Jos tekee kalan kaveriksi näitä punajuuria, niiden valmistus kannattaa aloittaa ensin keittämällä punajuuret. Lopun höystämisen voi tehdä sitten samalla kun kala kypsyy. Punajuurilisukkeeseen tarvitset:

3-4 pientä punajuurta per syöjä

tuoreita meiraminlehtiä silputtuna (laitoin basilikaa kun ei ollut meiramia kaupoissa)

rucolaa

oliiviöljyä

balsamiviinietikkaa

suolaa ja pippuria

Punajuuret keitetään, siinä menee noin 45 minuuttia riippuen punajuurien koosta, vuodenajasta ja kuun asennosta. Punajuuret kuoritaan ja leikataan siivuiksi. Maustetaan meirami- taikka basilikasilpulla, oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Rucolan voi sekoittaa mukaan tai nostella sitä lautaselle punajuurien päälle.

Kastikkeeksi Jamie kehoittaisi sekoittamaan 2 rkl ranskankermaa, 2 rkl piparjuuritahnaa ja 1 sitruunan mehun, mutta ei löytynyt kaupasta piparjuuritahnaa, ehkä pyörin väärällä osastolla.

Sen sijaan tein kastikkeeksi yllättäen taas Jamie-ohjeella sitruuna-ranskankermakastiketta. En osaa päättää oliko se hyvää vai ei. Tavallaan pahaa, mutta kuitenkin siihen tuli himo. 

Kastike tehdään siis seuraavista aineista:

1 iso halkaistu sitruuna (meikä oikas ja käytin vaan sitruunamehua)

3 rkl oliiviöljyä

3 rkl ranskankermaa tai majoneesia

2 kukkuraista tl dijonsinappia

merisuolaa, vastarouhittua mustapippuria ja soijaa

Sitruunan leikkuupintaa paahdetaan parilalla tai paistinpannulla noin 5 minuuttia, ja puristetaan mehu kulhoon. Lisätään loput aineet, sekoitetaan ja maustetaan suolalla, pippurilla ja soijalla.

Lohiosuutta varten hankin kokonaisen kirjolohen, koska tykkään fileroida ja jemmata loput kalasta pakkaseen. Keittelin päästä ja ruodoista kalaliemenkin pakkaseen oottelemaan, voin sitten joku toinen kerta tehdä lopusta kalasta keiton.

Tähän ohjeeseen tarvitset siis noin 225 g viipaleet nahallista ja ruodotonta lohifilettä per syöjä.

Lisäksi tarvitaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Kala valmistetaan siis näin:

Lohiviipaleiden nahkaan tehdään viiltoja, jotta kala kypsyisi tasaisesti. Lohet laitetaan pannuun nahkapuoli alaspäin, ja painetaan vähän lastalla jottei fisut nouse kippuralle. Minuutin verran paistetaan. Omani jäi ehkä vielä vähän turhan vaaleiksi, vielä rapsakampi pinta ois ollut jees. Minuutin jälkeen viipaleet käännetään, ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Sitten seuraa joko-tai-osuus:

JOKO

Siirrä kalat grilliin, pienessä vuoassa nahkapuolet alaspäin. Grillaa 5-7 minuuttia, käännä nahka ylöspäin, ja grillaa toiset 5-7 minuuttia.

TAI

Jatka kypsennystä pannussa. Vähennä lämpöä, ja anna kypsyä nahkapuoli ylöspäin noin 5 minuuttia. Käännä, mausta ja kypsennä toiset 5 minuuttia eli kunnes kala on mielestäsi sopivan kypsää.

Salamipasta

Kuva on ehkä vähän rähmäistä pokkarilaatua, mutta ruoka, ai veljet, se se vasta oli hyvää. Resepti on Jamie Oliverin Alastoman kokin onnenpäivät -kirjasta (mulle tuli lievä Jamie-innostus tässä, mikä käy varmasti selville seuraavasta parista reseptistä), ja kuten Jamie itsekin toteaa, salamipasta sinänsä on aika tuhti safka, mutta tuo fenkoli keventää sitä kivasti. En ollut ikinä ennen käyttänyt fenkolia mihinkään, ja myönnettäkööt että sen leikkaaminenkin aiheutti vähän päänvaivaa kun en tahtonut tajuta että mitenpäin sen saa suikaloitua järkevästi. Fenkolin makukin oli jotenkin yllättävä, tuntui aniksen ja sipulin sekoitukselta. Mutta ehdottoman olennainen osa tätä safkaa se fenkoli oli, ja lopputulos oli aivan ässäkamaa.

Yleensä kun resepteissä annetaan se annosten määrä, se täytyy tuplata, koska ne annokset on aina jotain kurmee-ravintoloiden teelusikallisia, mutta tästä reseptistä tulee oikeesti riittävän kokoisia annoksia se määrä mitä luvataankin. Erehdyin siis itse tekemään ohjeen tuplana, ja sit tätä pitikin syödä päiväkausia.

Eli salamipastaa neljälle

Extra virgin -oliiviöljyä

150 g salamia viipaloituna (italialaisia ja mausteisia, sanoo Jamie)

2 valkosipulinkynttä ohuina viipaleina

1 tl fenkolinsiemeniä

1 fenkoli ohuina viipaleina (laitoin tupla-annokseen yhden, mutta jos tekee yhden annoksen niin tuskin puolikasta fenkolia kannattaa lojumaankaan jättää)

800 g luumutomaatteja tölkissä (ei meilläpäin kaupoissa mitään luumutomaatteja ole, tavallisia tomaatteja kylläkin)

1 kuivattu chilipaprika murskattuna (eli chilimaustetta käytin minä)

merisuolaa, mustapippuria (vastarouhittuna)

450 g spagettia tai linguinea

2 kourallista leivänmuruja (siis esim kuivunutta tai paahdettua leipää, korppujauho ei oikeen tähän skulaa)

rosmariinin oksa

Paistokasarin pohjalle lurautetaan kaksi lorausta öljyä. Salamit ja valkosipulit nakataan perään. Fenkolinsiemeniä murskataan vähän morttelissa tahi veitsellä, ja heitetään pannulle. Minuutin verran paistellaan miedolla lämmöllä, rasva sulaa salamista ja salami vähän rapsakoituu.Fenkoliviipaleet sekaan ja vähän sekoitellaan. Kansi päälle, ja lämpöä pienemmälle. Viiden minuutin päästä perään laitetaan tomaatit liemineen ja chili. Kastike hautuu 25 minuuttia hiljaisella lämmöllä, ja sakeutuu vähän.

Sillä välin keitellään pasta paketin ohjeen mukaan, ja tehdään rapeat leivänmurut, eli pagritatat. Hyvin olennainen osa ruokaa, sanoisin. Jos on tarkoitus syödä osa safkasta myöhemmin, niin pagritatat kannattaa tehdä aina just ennen syömistä. Pastakaan ei jääkaapissa seisoessa paremmaksi muutu, mutta rapeista leivänmuruista tulee kyllä raivostuttavaa vettynyttä mössöä jos sen jättää seuraavaan päivään lojumaan. Mutta takaisin ohjeeseen: Leivänmuruja paistetaan 4-5 minuuttia rosmariinin oksalla maustetussa (ei välttämätön) oliiviöljyssä, kunnes ovat rapeita.

Kun spagetti on kypsää, se valutetaan, ja sekoitetaan kastikkeeseen. Päälle silputaan vielä fenkolista ne pienet tillin näköiset töyhdöt ja kipataan lämpimät leivänmurut.

Uppomunat

Saapa nähdä palaisinko ihan oikein bloggariksi, vai jääkö tämä palaamisen yrittäminen nyt yhteen rykäisyyn. Mitään en lupaa, mutta pari reseptiä tulee kuitenkin tulille nyt.

Uppomunia. En oo ikinä ennen edes syönyt sellaisia, mutta päätin että niiden on oltava hyviä, joten kokeilin moisen tekemistä.

Sanovat, että tähän tarvitsisi mahdollisimman tuoreita munia, mutta omani olivat kaikkea muuta kuin sitä. Munan valmistus tapahtuu siis seuraavalla tavalla:
Laitetaan kattilallinen vettä kiehumaan. Sanovat, että siihen pitäisi kaataa loraus etikkaa, jotta muna hyytyisi paremmin kasaan. Ei ollut etikkaa, ja myöhemmällä yrityksellä lorautin valkoviinietikkaa enkä huomannut minkäänlaista eroa.
Muna rikotaan omaan kuppiinsa, esim desimittaan taikka pieneen kahvikuppiin. Kun vesi kiehuu "hymyillen", eli pohjasta nousee pieniä kuplia mutta keitos ei porise, on aika lisätä munat. Veteen pyöräytetään vispilällä vauhdikas vesikierre, jonka keskelle muna hellästi tiputetaan. Toiset tiputtaa pyörteen mukaan, en kyllä näissäkään taktiikoissa todennut huomattavaa eroa.
Kun muna on vedessä, laitetaan ajastimeen 3 minuuttia. Muna kasaantuu itsekseen vedessä, ja jos ei kasaannu, voi sitä vähän avittaa reikäkauhalla. Voi myös antaa munan vaan olla rauhassa. Minuutin  jälkeen voi tsekkaa ettei muna jää kattilan pohjaan kiinni, mutta en ole sitä ainakaan itse vielä saanut jäämäänkään.
Kun kolme minuuttia alkaa olla kulunut, muna rupeaa pyrkimään pinnalle, mikä tarkoittaa että valkuainen rupee olemaan hyytynyt. Jos tykkää löysästä keltsusta, nyt on aika ottaa muna reikäkauhalla ulos vedestä, ja laittaa vaikkapa talouspaperille vähän kuivamaan. Jos tykkää vähän kiinteämmästä, voi antaa olla vaikka neljä minuuttia. Keltuaisen kohtaa voi vähän tökätä sormella, kyllä siitä näkee onko keltsu vielä ihan juoksevaa vai ei.

Kuvassa on noin neljän minuutin keltsu. Kun muna on valmis, se heitetään tietty paahtoleivän päälle, ja jos haluaa klassisen egg benedictin, laittaa alle vähän kinkkua ja päälle hollandise-kastiketta. Pääasia että muistaa laittaa munalle vähän mustapippuria. Jotkut ovat ehdottomia siitä, että pipurin tulee olla valkopippuria, itse en ole vielä kantaani muodostanut.