Vissiin pitää vähän kiirettä kun saa nyt vasta yli viikko sitten tehdyn kakun näytille. Mutta käytiin siis Jukan vanhemmilla syömässä metsoa ja jälkkäriksi väänsin turkinpippurikakun. Hämmentävä ajatus sinänsä, koska en turkinpippureista juurikaan välitä. Kai se vaan näytti jotenkin niin erityisen hyvältä Pienen Kakkupuodin blogissa, että teki mieli kokeilla.
Ja koska mikään ei koskaan voi mennä täysin nappiin, varsinkaan vieraassa keittiössä, totesimme alkuun ilmassa olleen lievän kommunikaatio-ongelman, jonka johdosta kävimme lainaamassa irtopohjavuokaa naapurilta. Mutta muistaapa naapurikin nyt sitten seuraavan vähän aikaa kyseisenlaisen vuoan omistavansa.
Sitten kun kakku alkoi olla valmis ja laitoin sen hyytymään jääkaappiin, huomasin pöydällä yksinäisen vaniljatuorejuuston. Unohtu sitten. Noh, kauhoin täytteen takaisin kulhoon, yritin sekoittaa juuston joukkoon mahdollisimman tasaiseksi ja sitten kakku takaisin kaappiin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vähän se jäi hassuiksi laikuiksi, mutta maussa ei huomannut mitään.
Copypastean nyt reseptin tuolta kakkupuodista:
Pohja:
200g kaurakeksejä
75g voita sulatettuna
Täyte:
1 pussi turkinpippurirouhetta
200g vaniljatuorejuustoa
5dl flora-vispiä
5 liivatelehteä
200g tummaa suklaata
Tee kakku irtopohjalliseen vuokaan. Laita pohjalle leivinpaperi.
Murskaa keksit ja sekoita sula voi joukkoon. Painele vuokaan tasaisesti.
Laita noin puolet turkinpippurirouheesta likoamaan n. 1 dl vettä (muutamaa tuntia aiemmin)
Laita liivatteet kylmään veteen. Vatkaa kerma,lisää joukkoon tuorejuusto.Sulata suklaa ja sekoita mukaan. Ota turkinpippureitten likoamisvesi talteen. Lisää lionneet sekä loput rouheet turkinpippuri pussista.Kuumenna talteenottamasi neste kuumaksi ja liota liivatteet siihen. Lisää sekoittaen ohuena norona joukkoon. Kaada vuokaan ja nosta jääkaappiin hyytymään.
Koristele hyytynyt kakku haluamallasi tavalla.
Mun koristelut näyttäisi vähän kielivän jostain nuoruusiän parkinsonin taudista, mutta ei, kun se pussi vaan pursotti tosi epätasaisesti. Yritin pelastaa tilanteen tekemällä koristeluista sitten tommoset tahallisesti rennon epäskarpit.
Ja makutuomio: en osaa päättää. Turkinpippurit ja suklaa on kyllä hyvä yhdistelmä. Ehkä oon noitten turkkilaisten kanssa vielä niin noviisi että häkellykseltäni en pysty syömään kauheesti kakkua kerralla. Mutta lopullisessa tuomiossani päädyn kyllä enemmän positiivisen kuin negatiivisen puolelle. Ainakin kannatti kokeilla.
Ps. Metsokin oli hyvää, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti